Yksityisoikeudellisia valvontamaksuja koskevaa oikeuskäytäntöä

KKO

Sopimuksen syntyminen ja alueen ehtojen selkeys

Korkein oikeus (11.4.2024) Päätös Nro 568 asiassa S2023/586

- Korkein oikeus ei myöntänyt vastaajalle valituslupaa. Turun hovioikeuden Päätös (6.10.2023) nro 646 asiassa S 23/1192 jäi pysyväksi. Hovioikeus ei myöntänyt vastaajalle jatkokäsittelylupaa, käräjäoikeuden Tuomio jäi pysyväksi (Pirkanmaan käräjäoikeuden Tuomio (6.6.2023) Dnro 23/24657 asiassa E 22/2654).

- Käräjäoikeudessa oli kysymys siitä, voitiinko osapuolten välille katsoa syntyneen sopimus, jonka perusteella kantaja (valvontayhtiö) olisi ollut oikeutettu vaatimiinsa suorituksiin. Edelleen ratkaistavana oli se, että olivatko pysäköintialueen pysäköintimerkit olleet oikeuskäytännössä todetulla tavalla kattavat ja selkeät.

- Käräjäoikeus katsoi, että osapuolten välille oli syntynyt KKO 2010:23 tarkoittamalla tavalla sopimussuhde, kun vastaaja oli pysäköinyt autonsa kantajan valvomalle yksityisalueelle, jonka sisäänajoväylällä oli ehtokyltit.

- Käräjäoikeus katsoi, että pysäköintialueen ehtokyltitys oli kattava ja selkeä, kun alueen ainoan sisääntuloväylän varrella oli kyltit, joista ilmeni alueen pysäköintiehdot, jotka koskivat koko aluetta. Käräjäoikeus totesi, ettei alueen pysäköintirajoitusten sisältö ollut voinut jäädä vastaajalle epäselväksi hänen ajaessaan alueelle.

- Vastaaja velvoitettiin käräjäoikeudessa suorittamaan valvontayhtiön vaatimukset asiassa.

Haltijaolettama ja vastanäytön näyttökynnys

Korkein oikeus (12.10.2023) Päätös Nro 1487 asiassa S2023/224

- Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa. Hovioikeuden päätös (27.2.2023) Nro 326 asiassa S 22/1725 jäi pysyväksi (jatkokäsittelylupaa ei myönnetty. Käräjäoikeuden ratkaisu (Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden Tuomio (8.6.2022) Dnro 22/34277 asiassa E 21/83184) jäi pysyväksi).

- Käräjäoikeuden tuomiossa vastaaja velvoitettiin suorittamaan kantajan (valvontayhtiö) vaatimukset. Vastaaja oli kiistänyt kantajan vaatimukset vetoamalla siihen, että hänen perheenjäsenellään on mahdollisuus käyttää autoa ja siihen, ettei vastaaja tiennyt kuka ajoneuvoa oli käyttänyt. Vastaaja väitti olleensa muualla pysäköinnin ajankohtina, mutta ei kyennyt esittämään näyttöä siitä, etteikö hän olisi voinut pysäköidä ajoneuvoa eikä myöskään minkäänlaista selvitystä siitä, että kuka muu olisi voinut pysäköidä vastaajan ajoneuvon. (selvitysvelvollisuus)

- Käräjäoikeus katsoi, että oikeuskäytännössä (esim. KKO 2010:23) oli katsottu, että yleisen kokemussäännön mukaan ajoneuvon haltija yleensä kuljettaa ajoneuvoaan itse (haltijaolettama) tai ainakin tietää kenen käytössä se on. Tehokkaalta kiistämiseltä oli edellytetty näyttöä siitä, kuka muu henkilö olisi pysäköinyt ajoneuvon tai onko pysäköinti ollut mahdotonta ajoneuvon haltijalle.

- Vastaajan katsottiin hävinneen asian, valvontayhtiön kanne hyväksyttiin ja vastaaja velvoitettiin suorittamaan valvontayhtiön vaatimukset.

Korkein oikeus (11.4.2024) Päätös Nro 568 asiassa S2023/586

- Korkein oikeus ei myöntänyt vastaajalle valituslupaa, Helsingin hovioikeuden tuomio (3.2.2023) nro 164 asiassa S 21/2365 jäi pysyväksi. Hovioikeus oli myöntänyt jatkokäsittelyluvan vastaajalle ja tutki käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden. Aihetta ratkaisun muuttamiselle ei ollut. Käräjäoikeuden tuomiossa (13.9.2021) dnro 21/61945 asiassa E 20/27120 vastaaja velvoitettiin suorittamaan valvontayhtiön vaatimukset.

- Vastaaja ei ollut käräjäoikeudessa nimennyt ajoneuvon kuljettajaa, vaan väitti että ajoneuvolla oli ollut useita kuljettajia, eikä hän muistanut, kuka ajoneuvoa oli valvontamaksujen antamisen ajankohtaan kuljettanut. Vastaaja ei esittänyt näyttöä siitä, että olisi itse ollut estynyt pysäköimästä ajoneuvoa tai, että joku muu olisi sen pysäköinyt. Valvontayhtiö vetosi ajoneuvon hallintaan, joka oli vastaajalla. Käräjäoikeus katsoi valvontayhtiön näyttäneen toteen, että vastaaja oli toiminut hallinnassaan olleen ajoneuvon kuljettajana, kun se oli pysäköitynä yhtiön esittämin tavoin.

Ehtojen vastaisen pysäköinnin kesto

Korkein oikeus (30.5.2023) Päätös Nro 812 asiassa S2023/197

- Korkein oikeus ei myöntänyt vastaajalle valituslupaa. Itä-Suomen hovioikeuden Päätös (17.2.2023) Nro 101 asiassa S 23/57 pysyväksi. Hovioikeus oli tutkinut vastaajan jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytykset. Valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella ei ollut ollut ilmennyt perusteltua aihetta epäillä käräjäoikeudessa suoritetun näytön arvioinnin oikeellisuutta tai käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Jatkokäsittelyluvan myöntämiselle ei ollut myöskään muita perusteita. Käräjäoikeuden ratkaisu jäi pysyväksi (Kymenlaakson käräjäoikeuden Tuomio (29.11.2022) dnro 22/61166 asiassa E 21/51527).

- Käräjäoikeudessa oli ollut kyse siitä, oliko vastaaja rikkonut alueen pysäköintiehtoja niin että valvontamaksu oli voitu antaa, kun hän oli pysäköinyt
ajoneuvonsa lyhyeksi aikaa alueelle, jossa oli pysäköintikiekon käyttövelvollisuus, ilman että hän oli käyttänyt pysäköintikiekkoa. Käräjäoikeus katsoi, että vastaaja oli pysäköinyt ajoneuvonsa pysäköintiehtojen vastaisesti jättäessään käyttämättä pysäköintikiekkoa. Käräjäoikeus katsoi, että pysäköinnin kestolla ei ollut merkitystä asiassa. Vastaaja velvoitettiin suorittamaan valvontayhtiön vaatimukset.

HOVIOIKEUDET

Selvitysvelvollisuus:

Helsingin hovioikeus (3.9.2024) Tuomio nro 1249 asiassa S 22/1720 (valitusluvan
pyytämisen ja valituksen määräpäivä 4.11.2024)

- Valvontayhtiölle myönnettiin jatkokäsittelylupa hovioikeudessa. Asiaa kokonaisuutena arvioituaan hovioikeus katsoi tulleen näytetyksi, että vastaaja oli pysäköinyt ajoneuvon ehtojen vastaisesti. Käräjäoikeuden tuomio kumottiin ja valvontayhtiön kannevaatimukset hyväksyttiin ja vastaaja velvoitettiin suorittamaan valvontayhtiön vaatimukset.

- Vastaaja oli ollut riidattomasti ehtojen vastaisesti pysäköidyn ajoneuvon haltija. Hovioikeus katsoi, että tämän seikan olemassaolo täytti lähtökohtaisesti valvontayhtiön näyttötaakan ajoneuvon kuljettajasta. Vastaajan oli puolestaan näytettävä ne seikat, joihin hänen vastustamisensa perustui. Arvioitavaksi tuli siten se, riittikö vastaajan esittämä horjuttamaan kantajan näyttöä siinä määrin, että kanne tulisi näyttämättömänä hylätä. Kyse ei ollut käännetystä todistustaakasta.

- Vastaaja ei ollut esittänyt mitään varsinaista todistelua auton pysäköineestä henkilöstä tai olosuhteista muutenkaan. Hän oli vastauksessaan väittänyt, että hänen perheessään on useita ajoneuvoja ja ajokortin haltijoita. Yksinomaan tämän kaltaiset oikeudenkäyntikirjelmissä esitetyt väitteet eivät hovioikeuden arvion mukaan täyttäneet vastaajalle näissä olosuhteissa syntynyttä selvitysvelvollisuutta siitä, että ajoneuvon olisi pysäköinyt joku muu henkilö kuin hän itse. Vastaajalla olisi tosiasiallisesti ollut myös paremmat mahdollisuudet esittää tarkempaa selvitystä tai näyttöä hallitsemansa ajoneuvon käytöstä kuin valvontayhtiöllä. Reklamaatioille ei voitu juurikaan antaa näyttöarvoa.

Selvitysvelvollisuus, ylipainoperiaate ja haltijaolettama:

Helsingin hovioikeus (26.8.2024) Tuomio nro 1201 asiassa S 22/1090 (valitusluvan
pyytämisen ja valituksen määräpäivä 25.10.2024)

- Valvontayhtiölle myönnettiin jatkokäsittelylupa hovioikeudessa.

- ”Oikeuskäytännössä on pysäköinninvalvontamaksua koskevissa asioissa noudatettu kokemussääntöä, jonka mukaan auton omistaja tai haltija kuljettaa autoaan itse tai vähintään tietää, kuka on toiminut auton kuljettajana tiettynä ajankohtana…yleisluontoista kiistämistä auton kuljettajana toimimisesta tiettynä ajankohtana ei ole pidetty uskottavana.” (haltijaolettama)

- ”Oikeuskäytännössä on niin ikään tämän kaltaisissa asioissa näytönarvioinnissa usein noudatettu niin sanottua ylipainoperiaatetta, jonka mukaan tuomioistuin tekee ratkaisunsa se mukaan, kumpi vaihtoehto on todistusharkinnan valossa todennäköisempi. (esim. Helsingin hovioikeus 22.8.2017 (S 17/1644) ja Helsingin hovioikeus 12.4.2018 (S 18/368)).”

- Vastaaja oli ylimalkaisesti kiistänyt kuljettaneensa hallinnoimiaan ajoneuvoja kanteessa tarkoitettuina ajankohtina toteamalla, että kuka tahansa hänen perheenjäsenistään oli voinut kuljettaa niitä. Vastaaja ei ollut yksilöinyt, kuka hänen perheenjäsenistään ajoneuvoja kulloinkin oli kuljettanut, vaikka tämä edellä todetuin tavoin olisi ollut kohtuudella hänen selvitettävissä ainakin vielä siinä vaiheessa, kun hän oli tullut tietoiseksi maksuvaatimuksesta.

- Hovioikeus katsoi, että vastaajalla oli näissä olosuhteissa todistustaakka koskien sitä, kuka hänen hallinnoimiaan ajoneuvoja kanteessa tarkoitettuina ajankohtina oli kuljettanut, ellei hän itse ollut kuljettanut niitä. Koska vastaaja ei ollut esittänyt uskottavaa selvitystä ajoneuvojen muusta kuljettajasta mainittuina ajankohtina, hovioikeus katsoi, että haltijaolettamaa voitiin soveltaa asiassa.

- Em. perustelujen valossa valvontayhtiön kanne hyväksyttiin ja vastaaja velvoitettiin suorittamaan valvontayhtiön vaatimukset.

Muita vastaajan selvitysvelvollisuuden vahvistavia oikeustapauksia, joissa käsitelty
myös vastanäytön näyttökynnystä:

- Helsingin hovioikeuden (6.10.2023) Tuomio Nro 1458 asiassa S 22/2754 (selvitysvelvollisuus ja vastanäytön näyttökynnys)

- Helsingin hovioikeus (2.10.2023) Päätös Nro 1444 asiassa S 22/1722 (selvitysvelvollisuus ja vastanäytön näyttökynnys)

- Helsingin hovioikeus (10.5.2023) Tuomio Nro 733 asiassa S 22/1721 (selvitysvelvollisuus ja vastanäytön näyttökynnys)

- Helsingin hovioikeus (9.5.2023) Tuomio Nro 732 asiassa S 22/119 (selvitysvelvollisuus ja vastanäytön näyttökynnys)

- Helsingin hovioikeus (26.4.2023) Tuomio Nro 663 asiassa S 22/1833 (selvitysvelvollisuus ja vastanäytön näyttökynnys)

- Helsingin hovioikeus (26.4.2023) Tuomio Nro 662 asiassa S 22/1187 (selvitysvelvollisuus ja vastanäyttökynnys)

- Helsingin hovioikeus (2.6.2022) Päätös Nro 773 asiassa S 22/398 (selvitysvelvollisuus, vastaajan oleminen muualla valvontamaksun antamisen ajankohtana)

- Helsingin hovioikeus (27.2.2023) Päätös Nro 326 asiassa S 22/1725 (jatkokäsittelylupaa ei myönnetty; selvitysvelvollisuus, vastanäytön näyttökynnys)

Kuljettajan olemiseen muualla valvontamaksun ajankohtana liittyvä
oikeuskäytäntö:

- Korkein hallinto-oikeus 2014:164 (13.11.2014) Päätös Nro 3509 Dnro 1041/2/14

Näytön arviointi ja ns. ylipainoperiaate:

- Helsingin hovioikeus (22.8.2017) asiassa S 17/1644

- Helsingin hovioikeus (12.4.2018) asiassa S 18/368

Omapostin käyttöä koskeva oikeuskäytäntö:

- Helsingin hovioikeus (4.7.2024) Päätös Nro 1070 asiassa S 24/667

Kolmannen henkilön suorittaman pysäköinnin epäuskottavuus, kun useita valvontamaksuja

- Turun Hovioikeus (22.3.2022) ratkaisu Nro 187 asiassa S 21/730